LGBTQ+ -identiteetin omaavat maahanmuuttajat kohtaavat ainutlaatuisen joukon haasteita, jotka vaikuttavat voimakkaasti heidän mielenterveyteensä ja yleiseen hyvinvointiinsa. Tämä artikkeli perehtyy LGBTQ+ -maahanmuuttajien kokemiin erityisiin stressitekijöihin maista, joissa heidän identiteettinsä ei ole ainoastaan voimakkaasti leimattu, vaan myös kriminalisoitu, käyttäen Venäjää esimerkkinä.
Vähemmistöstressiteoria
Vähemmistöstressiteorialla tarkoitetaan, että vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt kohtaavat ainutlaatuisia stressitekijöitä leimautumisen ja syrjinnän kokemusten vuoksi. Nämä stressitekijät lisäävät merkittävästi erilaisten negatiivisten fyysisten ja henkisten terveysvaikutusten riskiä. LGBTQ+ -henkilöt kohtaavat yleisiä stressitekijöitä, kuten syrjintää, odotettua hylkäämistä ja ennakkoluuloihin liittyviä tapahtumia, kuten viharikoksia. Lisäksi he kohtaavat ainutlaatuisia haasteita, kuten identiteettinsä salaamisen tarpeen ja sisäistetyn homofobian käsittelyn. (Frost, Lehavot, & Meyer, 2013.)
LGBTQ+ -maahanmuuttajille nämä stressitekijät yhdistyvät usein heidän haavoittuvaan oleskelustatukseensa ja maahanmuuttoon liittyviin stressitekijöihin sekä rasismiin, mikä asettaa heidät suurempaan riskiin terveyden haittavaikutuksille. Tämä risteävä stressi korostaa tarvetta kattaville tutkimuksille, jotta voidaan paremmin ymmärtää ja käsitellä useiden syrjinnän muotojen yhdistettyjä vaikutuksia terveys- ja hyvinvointituloksiin.
Sosiopoliittinen konteksti: LGBTQ+ -oikeudet Venäjällä
Ymmärtääksemme niiden maahanmuuttajien elinikäisiä stressitekijöitä, jotka tulevat maista, joissa LGBTQ+ -identiteetit ovat voimakkaasti leimattuja ja kriminalisoituja, tarkastelemme Venäjän nykyistä sosiopoliittista tilannetta. Vaikka homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Venäjällä vuonna 1993, valtio jatkaa LGBTQ+ -oikeuksien rajoittamista ja homofobisten ja transfobisten asenteiden lietsomista yhteiskunnassa. Vuoteen 2024 mennessä transsukupuolisten lääketieteellinen ja juridinen sukupuolen korjaus on täysin kielletty ja minkä tahansa LGBTQ+ -identiteetin ilmaiseminen on tehokkaasti uudelleen kriminalisoitu.
Venäjällä valtion politiikat ja toimet voimistavat homo- ja transfobiaa, käyttäen niitä strategisina välineinä sekä kotimaan politiikassa että kansainvälisissä suhteissa. Nämä asenteet eivät ole pelkästään perinteisiä, vaan hallitus edistää niitä järjestelmällisesti leimatakseen Venäjän demokraattisen opposition ja länsimaat, oikeuttaakseen Ukrainan miehityksen ja hyödyntääkseen niitä "pehmeän vallan" muotona kansainvälisessä politiikassa (esim. Keski-Aasiassa). Halventava termi "Gayropa" (Homo-Eurooppa), jota käyttävät konservatiivit ja valtion virkamiehet, heijastaa halveksuntaa länsimaista liberalismia kohtaan ja yhdistää Euroopan LGBTQ+ -oikeuksiin, leimaten entisestään niitä, jotka identifioituvat LGBTQ+ -vähemmistöön. (Glutz, 2023.)
Lainsäädäntötoimien ja homofobisten asenteiden lisääntymisen välinen yhteys käy ilmi Sergey Katsuban tekemästä tutkimuksesta LGBTQ+ -yhteisöön kohdistuneista viharikoksista. "Liittovaltion laki lasten suojelemiseksi perinteisiä perhearvoja kieltävän tiedon levittämiseltä" -lain käyttöönotto vuonna 2013 merkitsi ilmoitettujen viharikosten lisääntymisen alkua. Vaikka nämä tapaukset vähenivät vähitellen vuodesta 2019 alkaen, havaittiin huomattava nousu vuonna 2023. Tämä viimeaikainen lisääntyminen voidaan johtaa tehostettuun valtion propagandaan ja lainsäädännön muutoksiin, mukaan lukien vuoden 2013 "Homopropagandalain" laajentaminen koskemaan kaikkia ikäryhmiä vuonna 2022, sukupuolen korjaamisen kieltäminen sekä korkeimman oikeuden julistama "kansainvälinen LGBT-liike" äärijärjestöksi vuonna 2023. Nämä kehitykset korostavat valtion roolia LGBTQ+ -henkilöihin kohdistuvan syrjinnän pahentamisessa. (Katsuba, 2022; Nikolajeva, 2023.)
Venäjällä lakeja on äskettäin käytetty LGBTQ+ -identiteetin ilmaisujen rankaisemiseen, mukaan lukien julkiset hellyydenosoitukset, sateenkaarikorvakorujen käyttäminen ja homoklubien ylläpitäminen. Nämä lainsäädäntötoimet, yhdistettynä ennakkoluulojen ilmapiiriin ja viharikosten uhkaan, vaikuttavat LGBTQ+ -henkilöiden mielenterveyteen. Venäläisen LGBTQ+ -ryhmän Coming Out ja Sphere Foundationin vuonna 2023 tekemän kyselyn mukaan anti-LGBTQ+ -lainsäädännön kiristyminen Ukrainan täysimittaisen hyökkäyksen ohella on lisännyt ahdistusta, masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä LGBTQ+ -yhteisössä. Monet pakotetaan kaappiin tai välttävät yksilöllisyytensä ulkoista ilmaisua henkilökohtaisen tyylin tai asusteiden kautta varmistaakseen turvallisuutensa. Vihamielinen sosiopoliittinen ympäristö on myös pakottanut huomattavan määrän venäläisiä LGBTQ+ -ihmisiä hakemaan turvapaikkaa ulkomailta viime vuosien aikana.
Vaikka muissa maissa voidaan tarjota parempia lakisuojaa maahanmuuttajien LGBTQ+ -oikeuksille, lähtömaasta peräisin oleva syvään juurtunut trauma usein jatkuu. Tällaisista ympäristöistä peräisin olevat emotionaaliset ja psykologiset arvet voivat kestää vuosia ilman riittävää tukea ja ymmärrystä uudessa maassa.
LGBTQ+ -maahanmuuttajien kohtaamat haasteet
LGBTQ+ -maahanmuuttajien integroituminen on erityisen vaikeaa. Heiltä puuttuu usein tukiyhteisö ja he kohtaavat kaksoismarginalisaatiota — syrjintää sekä omista diasporayhteisöistään että paikallisväestöltä. Erityisesti Venäjältä tulevat LGBTQ+ -maahanmuuttajat kohtaavat lisäsyrjintää kansalaisuutensa perusteella, kielimuureja ja he eivät saa tukea kotimaastaan. Heitä leimataan usein "isänmaan pettureiksi" ja he voivat kokea perheen tuen puutetta seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
Sopeutuminen uuteen kulttuuriseen ympäristöön samalla kun käsittelee homofobisista ja transfobisista ympäristöistä kotimaassa peräisin olevaa traumaa, lisää tilanteen monimutkaisuutta. Nämä olosuhteet voivat synnyttää syvään juurtunutta epäluottamusta muita kohtaan, mikä saa monet salaamaan identiteettinsä ja elämään jatkuvassa pelossa uudesta syrjinnästä. Sopeutumisen stressi uuteen ympäristöön korostuu taustalla olevan jatkuvan stressin tunteen vuoksi, joka on juurtunut vuosien uhkaavan elämän myötä.
Kotimaistaan peräisin oleva trauma ei yksinkertaisesti katoa muuton myötä, ja jatkuva valppaus, jota he ovat joutuneet ylläpitämään, voi jatkua, tehden sopeutumisesta hidasta ja psykologisesti raskasta. Luottamuksen rakentaminen uuteen yhteisöön on asteittainen prosessi LGBTQ+ -maahanmuuttajille. Epäluottamuksen, piilottelun ja jatkuvan taustastressin kumulatiivinen vaikutus tekee heille vaikeaksi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Tämä sosiaalinen eristäytyminen voi vakavasti vaikuttaa heidän mielenterveyteensä, korostaen kriittisesti tukiverkostojen tärkeyttä, jotka tarjoavat yhteenkuuluvuuden tunteen ja hyväksynnän.
Herkkyys ja sopeutuminen tilojen navigoinnissa
LGBTQ+ -henkilöt kehittävät toisinaan herkistynyttä havaintokykyä ja tietoisuutta sopeutumismekanismina, mikä mahdollistaa heidän paremman navigointinsa eri ympäristöissä. Tämä parantunut herkkyys auttaa heitä lukemaan sosiaalisia ja fyysisiä tiloja tarkasti, mikä mahdollistaa potentiaalisten uhkien välttämisen ja turvallisempien alueiden löytämisen. Tämä taito on erityisen tärkeä LGBTQ+ -maahanmuuttajille, jotka joutuvat jatkuvasti arvioimaan ympäristöään varmistaakseen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa. Heidän lisääntynyt huolenpitonsa omista ja muiden rajoista on resilienssin muoto, joka edistää heidän kykyään selviytyä ja sopeutua stressaaviin tilanteisiin.
Tuki LGBTQ+ -maahanmuuttajille
Suomessa erilaiset järjestöt ja aloitteet, kuten Helsinki Pride ja Seta ry, ovat ratkaisevassa roolissa LGBTQ+ -maahanmuuttajien tukemisessa. Ne tarjoavat oikeudellista neuvontaa, tukiryhmiä ja koulutuksellisia resursseja auttaakseen LGBTQ+ -maahanmuuttajia selviytymään uuden maan haasteista.
Lisäksi pyritään tutkimaan ja levittämään tietoisuutta Venäjän LGBTQ+ -oikeuksien vakavasta tilanteesta, mikä vaikuttaa Suomen maahanmuuttopäätöksiin turvapaikan osalta. Akateeminen tutkimus, kuten professori Richard Molen (University College London) tekemä tutkimus, on ollut tärkeä tuki LGBTQ+ -henkilöiden turvapaikkahakemuksille. Hänen tutkimustaan on käytetty tukemaan turvapaikkahakemuksia sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa, auttaen monia venäläisiä LGBTQ+ -henkilöitä saamaan pakolaisstatuksen.
On tarpeen lisätä tietoisuutta ja koulutusta LGBTQ+ -maahanmuuttajien kohtaamista ainutlaatuisista haasteista. Tämä sisältää koulutusta maahanmuuttovirkailijoille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuollon tarjoajille, jotta voidaan varmistaa kulttuurisesti osaava ja herkkä tuki. LGBTQ+ -henkilöiden oikeudellisen suojan vahvistaminen vahvojen syrjinnän vastaisten lakien ja politiikkojen kautta on välttämätöntä. Lisäksi mielenterveyspalvelujen, oikeusavun ja sosiaalisten tukiverkostojen saatavuuden laajentaminen, erityisesti LGBTQ+ -maahanmuuttajille, voi auttaa lievittämään vähemmistöstressin kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi inklusiivisten yhteisöohjelmien ja tilojen luominen, jotka edistävät LGBTQ+ -maahanmuuttajien integroitumista ja hyväksyntää, on elintärkeää heidän hyvinvoinnilleen ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelleen. Parhaiden palveluiden tarjoamiseksi ja niiden matalan kynnyksen varmistamiseksi on tärkeää tehdä yhteistyötä hallinnollisten instituutioiden, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen, yhteisöjärjestäjien ja maahanmuuttajien itsensä kanssa.
Johtopäätös
Venäjän kaltaisista maista tulevien LGBTQ+ -maahanmuuttajien kokema stressi on monimuotoista ja syvälle juurtunutta heidän identiteettiensä, kotimaansa sosiopoliittisen kontekstin ja heidän nykyisen asuinmaansa tilanteen risteyksessä. Näiden haasteiden käsittely vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka sisältää oikeudellisen suojan, mielenterveystuen ja sosiaalisen integraation ohjelmat, jotka on räätälöity heidän ainutlaatuisiin tarpeisiinsa. Tukijärjestelmien tulisi kehittyä LGBTQ+ -maahanmuuttajilta saadun jatkuvan palautteen perusteella varmistaakseen, että järjestelmät pysyvät merkityksellisinä ja tehokkaina heidän muuttuvien tarpeidensa täyttämisessä. Lisäksi monien LGBTQ+ -maahanmuuttajien kehittämien ainutlaatuisten taitojen, kuten parantuneen tilanhahmotuskyvyn, tunnistaminen ja hyödyntäminen vihamielisten ympäristöjen navigoimisessa voi olla olennainen osa tukistrategioita, parantaen heidän resilienssiään ja integroitumisen onnistumistaan.
Vaikka Suomi on yksi seksuaalivähemmistöille turvallisimmista maista, on tärkeää tunnustaa, että todellinen turvallisuus ulottuu fyysisen turvallisuuden ulkopuolelle. Kattava tuki ja avoimet keskustelut jatkuvista haasteista ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voimme edistää yhteiskuntaa, jossa kaikki yksilöt, erityisesti marginalisoiduista ryhmistä, voivat vapaasti ja turvallisesti ilmaista itseään. Jopa Suomessa on haasteellisia todellisuuksia, joista on puhuttava ja jotka on käsiteltävä. Jos emme tiedä, missä olemme, emme tiedä, kuinka edetä. Meidän on oltava sitoutuneita jatkuvaan parantamiseen ja oppimiseen luodaksemme aidosti inklusiivisen yhteisön.
— Nikolay Gofman, REFUFIN-projektikoordinaattori, ja Yuno Tikhomirov, House of Helsinki -viestintäassistentti.
Lähteet:
Coming Out & Sphere Foundation. 2024. Report on the Life of LGBTQ+ People in Russia in 2023.
David M. Frost, Keren Lehavot & Ilan H. Meyer. 2013. Minority stress and physical health among sexual minority individuals.
Olya Glutz. 2023. Second-class citizenship. (Venäjän kielellä)
Richard Mole. 2022. Providing expertise to support claims from queer Russian asylum seekers.
Rina Nikolayeva. 2023. The number of victims of anti-LGBT crimes in Russia increased one and a half times in 2023. (Venäjän kielellä)
Sergey Katsuba. 2023. The Decade of Violence: A Comprehensive Analysis of Hate Crimes Against LGBTQ in Russia in the Era of the “Homopropagandalaki”. https://www.researchgate.net/publication/368308631_The_Decade_of_Violence_A_Comprehensive_Analysis_of_Hate_Crimes_Against_LGBTQ_in_Russia_in_the_Era_of_the_Gay_Propaganda_Law
Comments